Henkilökohtaista: Karisseita kiloja, kaventunut vyötärö ja yhdessä tekemistä

15. tammikuuta 2017

Instagram kuvakollaasi

Hyvää Sunnuntai-iltaa! Viimeiset päivät ovat kuluneet töissä, kotona ja miehen kanssa kuntoilemassa. Stressi hellittää otettaan päivä päivältä! Tänään, kun sää oli hetken valoisa ja kirkas, tuli kevät fiiliksiä. Aivan ihanaa, kun aurinko näyttäytyy! Se saa aikaan inspiraatiota ja hyvän mielen. On kulunut kaksi viikkoa siitä, kun aloitimme mieheni kanssa yhteiset treenit. Teimme ensimmäisenä pitkän kävelylenkin raikkaassa ja kauniissa talvisäässä. Tuon jälkeen koitti päivä, jolloin uskaltauduin salille hänen seurassaan. Nyt yhteisiä treenejä on takana jo useampi. Paikat ovat suurimman osan ajasta todella kipeät, mutta mieli sitä terveempi. On ihana tehdä yhdessä. En olisi uskonut, että nautin tästä näin paljon. Mieheni on sinnikäs ja kuntoillut koko ikänsä, kuin kone. Siksipä hän on paras motivoimaan myös minut mukaansa. Vyötärö kapenee, kilot karisee ja lihakset heräävät pitkästä unestaan. 

Kevätfiilikset inspiroivat sisustamaan. On kulunut viikkoja ilman, että olisin tehnyt kotona mitään. Olen levännyt, levännyt kaikesta.  Eilen kävimme HM:ssä ja ostin kaksi uutta vaalean sävyistä tyynynpäällistä. Raikasta! Tuleva viikko on erittäin aktiivinen. Minulla on paljon töitä ja lapsilla sovittuja aikoja. Perjantaista Sunnuntaihin on kuitenkin luvassa jotakin ihanaa. Pidämme mieheni kanssa vapaan viikonlopun. Otamme superrennosti ja nukumme yön kotikaupunkimme keskustassa sijaitsevassa hotellissa. Lapset pääsevät mummon ja ukin hoitoon. Sunnuntaina lähdemme Ikealle tekemään hankintoja lastenhuoneisiin. Olen innoissani! Kerron viikonlopustamme myös täällä blogissani eli pysy kuulolla. Instagrammini päivittyy TÄÄLLÄ sekä minun ja mieheni yhteinen Instagram TÄÄLLÄ. Muutama resepti on tekeillä juurikin tuonne Jani Ja Jo Instaan. Sieltä löytyy myös videoklippejä treenikseltä. On mukava jakaa terveelliseen elämään liittyviä juttuja ja vinkkejä. Mukavaa tulevaa viikkoa! Puss och kram!

Henkilökohtaista: Nuoruutta, yhteisiä treenejä ja vanha vartalo

11. tammikuuta 2017

vauva kantorepussa

lapsia ja pehmoleluja

Hyvää huomenta! Löytö-blogi päivittyy jälleen hyvin "lifestyle" painotteisella postauksella. Päivät kuluvat ja olo helpottaa. Edelleen nautin suunnattomasti siitä, että kalenterini on turhuuksista tyhjä. Aloitin treenit mieheni kanssa reilu viikko sitten. En olisi ikipäivänä uskonut, että homma voi olla näin kivaa hänen kanssaan yhdessä. Hän on paras PT. Teen kaikki liikkeet saman ohjelman mukaisesti, kuin hän...toki pienimmillä painoilla [aivan ei maastaveto lähde 160 kg painoilla, haha]. Syön samalla lailla, kun hän ja kilot karisevat. Julkaisin eilen Facebook-sivullani statuksen siitä, kuinka vyötäröni on kaventunut. Sain todella monia aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja jos haluat voin jakaa mieheni vastaukset joku päivä myös täällä?

Postauksen kuvat ovat nostalgiaa. Ensimmäinen kuva on otettu 13-vuotta sitten ja kantorepussa on esikoisemme. Alimmassa kuvassa lapsia on jo 3. Olen miettinyt vuosien kulua ja sitä kuinka vanhenen. Vartalo ei ole sitä, mitä se tuolloin oli. Aineenvaihdunta on hidastunut ja useat raskaudet ovat jättäneet jälkensä vatsan seudulle. Saan tehdä kunnossa pysymisen eteen enemmän töitä, kuin ennen. Vihaan nykyajan "vartalokeskeisyyttä". Itselleni urheilulliset tavoitteet ovat tärkeät suurimmalta osin vain terveyden kannalta. Tottakai on positiivista myös se, että näyttää hyvältä. 

Olen positiivisesti yllättynyt ja iloinen siitä, kuinka oma jaksamiseni on parantunut. Loppuvuoden pimeä ajanjakso on takana. Toki joudun edelleen tekemään töitä monien asioiden kanssa, mutta voiton puolella ollaan. Mukavaa Keskiviikkoa sinulle armas!

/Onneksi muuten vanhassa vartalossa ei ole mitään vikaa. Olen iloinen siitä, mihin tämä kroppa on pystynyt ja pystyy!/

EDIT: Niin ja näitä meidän puuhia voit seurata myös JANI & JO INSTAN KAUTTA, TÄÄLLÄ, jos hyvinvointi ynnä muut aiheet kiinnostavat.

Henkilökohtaista: Lopultakin se tapahtui!

5. tammikuuta 2017

hauskat ilmeet kuntosalilla

urheiluvaatteet ja proteiinipatukat

Hyvää iltaa! Kello löi puoli yksitoista ja istun koneella pitkästä aikaa. Rakastan suhteellisen koneetonta/netitöntä elämääni. Tänään se lopultakin tapahtui! Uskalsin lähteä salille. Mieheni on jo kauan ehdotellut, että treenaisimme yhdessä. Monestakin syystä en ole lämmennyt ajatukselle ennen, kuin reilu kuukausi sitten. Hankimme jäsenyydet superkivaan paikkaan, EASYFITILLE. Tottakai kävi niin kuin yleensä, että juuri kun meidän/minun piti aloittaa, sain hillittömän flunssan. 

Kuntosalille meneminen on minulle korkean kynnyksen takana. Se on aina ollut sitä. Haluan, mutta jokin estää. En tiedä miksi sorrun ajattelemaan, että ihmiset katsoisivat juuri minua, vaatetustani ja sitä, että osaanko. Aristelen, koska koen olevani huonokuntoinen ja amatöörin näköinen. Haha, niin tyhmää, mutta luulen että en ole ainut näin tunteva. 

Koskaan en ole käynyt salilla kenenkään kanssa yhdessä, vaan olen yrittänyt yksin. Se ei vain onnistu, luovutan liian helpolla. Nyt kuitenkin on tapahtunut iso muutos, kun saan mennä mieheni kanssa. Hän osaa kaiken ja on juuri sopivanlainen tsemppari minulle. Tänäänkin, voi miten kivaa meillä oli. Nautin joka hetkestä! 

Muutenkin elo on nyt kivaa ja pitkästä aikaa kevyen tuntuista. Uusi työ alkoi ja sujui heti hyvin mallikkaasti. Kaiken lisäksi uudet työkaverini ovat superkivoja ja avuliaita! "What can I say?" Hyvä olo! Löydöstä on tullut melko "lifestyle" painotteinen blogi. En estele! Blogi saa nyt elää kanssani sellaista eloa, kuin minäkin. Sinulle siellä, mukavaa Loppiaista!


Postauksen kuvat: JANI & JO, klik! 

/Alimmaisen kuvan kotitekoisten proteiinipatukoiden resepti löytyy Jani & Jo:n Instagrammista. Linkki tässä yläpuolella!/ 

Uusia kujeita! Elossa ollaan!

2. tammikuuta 2017

UUDEN vuoden kuvakollaasi

Hyvää uutta! Edellisestä postauksestani on kulunut noin puolitoista viikkoa. Joulu oli ja meni ja uusi tuli! Olen ottanut hyvin rennosti! Joulu vietettiin perhepiirissä todella rauhallisissa tunnelmissa. Uuden vuoden juhlinnasta jää ihana muisto! Päällimmäisenä mieleeni jäävät tunteet rauha, rakkaus, helpotus, keveys ja uusi alku. Olimme vanhempieni luona alkuillasta. Kotiin tulimme yhdeksän aikaan illalla. Istuimme mieheni kanssa sohvalla Baileystä nauttien. Katselimme toisiamme ja tunnelma oli erityinen, romanttinen. Lapset leikkivät siihen asti, kunnes lähdimme ulos. Asumme Vetokannaksella aivan Bock´s Cornerin kulmilla. Bock´s järjesti ilotulituksen jo toistamiseen. Ihan mahtava, kun raketit ammutaan naapurista. 

Uutta! Ihana jättää taakse vuosi 2016! Se oli minulle kauhein "ever". Paloin loppuun ja tapahtui todella ikäviä asioita, jopa itsestäni riippumattomia. Nyt olo on kuitenkin kiva! Elämä jatkuu! Illalla aloitan uuden työn ja siksi minun onkin sanottava nyt ajöss ja moi! Nyt tiedät kuitenkin, että hengissä ollaan! Mukavaa Maanantaita!

/Yksi aivan ihana uusi asia on minun ja mieheni yhteinen Instagram-tili nimeltä Jani & Jo. Tili tulee sisältämään meidän yhteisiä juttuja tyylistä, muodista, liikunnasta ja yhteisistä harrastuksista. Tsekkaa Jani & Jo TÄÄLLÄ, KLIK!!/

Minimalistin jouluinen sisustus / Luukku 22

22. joulukuuta 2016

Jouluinen kuvakollaasi

Syvistä aiheista kevyisiin, sellaista se elämäkin on. Yhtenä päivänä dyykataan syviin vesiin ja seuraavana kellutaan pintavesissä. Luukku 22!

Minimalistin joulu on yksinkertainen niin lahjojen, kuin koristeidenkin suhteen. Meillä on joulumänty, mistellin oksia, yksi Hyasintti, pleksitähti ja muutama jouluvalo. Mistellin oksat ovat olleet pinnalla viimeisimmät päivät. Ripustin niitä kodissamme kahteen paikkaan. Kyllä, aiotaan pussailla! 

Tänä vuonna joulukuusi on mänty. Katkaisin sen omasta ojasta, kun tontillamme kaadetaan kaikki ylimäääräinen ryteikkö ja kuusikko. Mänty on ihastuttavan siro eikä se varise. Koristeet ovat yksinkertaiset. Hyasintti on minulle "must have". Rakastan sen jouluista tuoksua. Se vie minut menneisyyteen. Hyasintin tuoksu herättää muistot eloon, Palosaaren mummola! 

Mukavaa Torstai-iltaa! Siskoni on pian täällä!

/Kiitos KUKKAKAUPPA ANEMONELLE Mistellin oksista! Ne olen siis saanut!/

Tämän joulun paras biisi on tämä:


Herkillä vesillä ja hyvin henkilökohtaista tarinaa rakkaudesta / Luukku 21

21. joulukuuta 2016

suudelma mistellin alla

Joulukalenterin luukku 21 pitää sisällään suuria tunteita. Jaan jotakin hyvin henkilökohtaista ja herkkää, niin herkkää, jotta hetken mietin jaanko. Tämän tekstin alapuolella on mieheni noin kaksi viikkoa sitten kirjoittama Facebook-päivitys. Lue!


"Kiiltokuva-perhe...
Luin jostakin artikkelin parisuhde-terapeutilta jokin aikaa sitten joka käsitteli sitä miten jokaisessa parisuhteessa/avioliitossa tulee tasaisin väliajoin kriisi. Näitä kriisejä tulee vääjäämättä n. 7-10 vuoden välein(jos en väärin muista) ja ne on suurimmalle osalle niin koettelevia että joko ne voivat kaataa koko parisuhteen tai sitten ne voivat olla uusi ponnahduslauta joka syventää parin suhdetta toisiinsa aivan uudelle tasolle. Kriisit johtuvat siitä että suurin osa ihmisistä muuttuvat iän myötä ja vanhat parisuhteen pelisäännöt eivät enää toimi. Kumpi vaihtoehdoista tulee riippuu kuulemma siitä ovatko puolisot valmiita kuuntelemaan toisiaan ja sopimaan uudet yhteiset "pelisäännöt" jonka mukaan mennään seuraavat 5-10 vuotta.
Meitä on usein pidetty semmoisia helluisina Kursuina joilla ei koskaan näytä olevan mitään ongelmia. Siksi moni luulee että elämme kiiltokuva-perhe-idylliä neljän lapsemme kanssa. Totuus on kuitenkin se että meilläkin on ollut juuri näitä yllä mainitsemiani todella tiukkoja paikkoja. Joskus niin tiukkoja että ei tiedä onko yhteisellä suhteella huomista! Tähän mennessä olemme aina onnistuneet löytämään uudestaan toisemme. Pitkälti johtuen siitä että Jossu on yksinkertaisesti niin äärimmäisen taitava keskustelemaan ja puhumaan ääneen kipeätkin asiat! <3 span=""> Ilman häntä en tiedä missä mentäisiin tänään! Joskus nämä keskustelut vievät niin karun peilin eteen joka riisuu itseltäni "täydellisen miehen" illuusion joka on niin välillä helppo luulla omistavansa!
Olen äärimmäisen kiitollinen vaimostani Jossusta. Hän tietää KAIKKI likaisimmat, pahimmatkin puoleni, mutta on silti valinnut seistä vierelläni nämä vuodet! Rakastan sinua Jossu!
Samalla haluan myös antaa tällä toivoa jos kenties joku pariskunta tällä hetkellä käy läpi juuri näitä vaikeita aikoja."

Itkin, kun luin sen! Itken nytkin! Juttelin rakkaani kanssa ja kysyin sainko jakaa näinkin henkilökohtaisen aiheen, vastaus oli kyllä. Jaan tämän, koska uskon, että ruutujen takana on paljon sieluja joiden liittojen kulissien takana on lukuisia murheita. Kuoren alle kätkeytyy isoja asioita, joita emme näytä. 

Minä ja mieheni olemme jakaneet elämämme viimeiset 15-vuotta. Yhteiset vuodet ovat olleet ihania, upeita, vaikeita, kauheita, väsyttäviä, välinpitämättömiä ja hullun rakkauden täyteisiä. Jossain vaiheessa väsyin ja poltin itseni loppuun. En jaksanut kuunnella, huomioida saatika antaa itsestäni mitään. Nalkutin ja olin ikävä, todella ikävä. Kadun tuota aikaa! Onneksemme tilanteet ovat parantuneet. Olen päättänyt olla nalkuttamatta ja komentamatta. Haluan sydämeni pohjasta antaa hänelle tilaa, tilaa hengittää ja olla kanssani ilman lukuisia suorittettavia asioita. Mieheni on huomioinut minua viime päivinä erityisellä tavalla, jaksan taas rakastaa. On monia asioita joiden eteen on rakkaudessa tehtävä töitä. Me tahdomme ja se kantaa. Tahto ja rakkaus antaa meille siivet. Voimme levittää jättimäiset tahdon siivet ja lentää yli pimeän ja synkän laakson, kohti taivaan sineä. /Kiitos rakas kaikesta, olet upea persoona. Olet herkkä, kiltti ja hyvä. Tämä on sitä, aitoa rakkautta josta minulle juuri puhuit!  Hyvää joulua kulta muruseni! Rakastan!

/Kiitos ANEMONELLE Mistellin oksista, jotka tarjosivat täydellisen suojan pehmeälle suudelmalle.  Kuva on päivän paras INSTAGRAM kuvani./


Copyright © Löytö
Design by Fearne