Minimalistin joulukuusi vuosimallia 2014

19.12.2014

Vaneriset joulukuusen koristeet

Joulukuusi on koristeltu. Päätin hakea kuusen tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, koska minulla on aina kiire heittää se joulun jälkeen ulos. Vuoden koristelut ovat lunnollisesti hyvin yksinkertaiset.  Oksilla riippuu Rovaniemen PILKKEESTÄ tilattuja vaneritähtiä, paperipilleistä tehtyjä kolmioita ja yksinäinen lahjaksi saatu metallisydän. Lapset pitävät kuustamme tylsänä. Huvitti, kun tyttäreni päivällä totesi "mamma, sä laitat aina tollaset tylsät koristeet" ja "tääkö on niinku meijän joulukuusi?" 
Tosin illalla lapset olivat jo toista mieltä "tuo on ihan kiva". Minimalistin koti näyttää yksinkertaiselta myös jouluna. Koristeita on maltillisesti. Yritän saada parempia kuvia valoisaan aikaan. Mukavaa viikonloppua sinulle armas lukijani! 

/Miten sinun kuusesi on koristeltu?/

Antiurheilijan kyyneleet


Taas mennään! En tykkää urheilusta, enkä seuraa! Silti tänään jokin avarsi maailmaani ja olen ehkä ottanut askeleen antiurheilijan roolistani kohden positiivisempaa asennetta urheilua kohtaan. Oi Saku! Hauskaa Perjantaita!  

Herkkiä tunteita, onnea ja joulukuusi

18.12.2014

Lähihoitaja

Tänään on ollut tunnerikas päivä. Aina silloin tällöin olen äärettömän herkkä, kuten tänään. Se alkoi jo aamulla. Vein lapsia kouluun ja radiossa soi TÄMÄ BRYAN ADAMSIN FORGIVE ME KAPPALE. Musiikki vei minut vuosien taakse ja olin purskahtaa vuolaisiin kyyneliin. Sain pidettyä ja totesin viileästi lapsilleni "katsokaa, jes, joulukuusenmyyjä on tullut Palosaaren torille". Mietin matkan aikana elämääni ja kuinka onnelista se on. Todella onnellista. Ajoin ohitse entisen mummolani, joka sijaitsi ennenvanhaa Palosaaren S-marketin kohdalla. Kaupan vieressä tököttää iso mänty, jonka juurella leikimme sisareni kanssa lapsina. Hurjaa miten paljon ajatuksia ja tunteita ihmisen päähän mahtuu yhden päivän aikana. Päivän päätteeksi olimme lasten joulujuhlassa. Jälleen kyynelten nielemistä ja osittain onnistuin. Elämäni on onnellista ja tunnerikasta.
Postauksen kuvat eivät sinällään liity aiheeseen, vaikka toki saisin tirautettua muutaman kyyneleen siitäkin, miten upea ammatti minulla on ja kuinka olen saanut elämäni varrella auttaa ja lohduttaa ihmisiä. Tammikuussa käännän jälleen lehden. Kenkämyyjän urani päättyy ja palaan hoitsun hommiin. Olen oppinut viimeisten kuukausien aikana paljon kengistä ja tutustunut uusiin upeisiin ihmisiin. Voi tätä elämää! Rikasta on! Mukavaa illan jatkoa! 

/Illalla muuten ostimme kuusen siltä Palosaaren torin kuusimyyjältä. Ostamme nykyään aina joulukuusemme kyseiseltä myyjältä. Kuuset kaadetaan Vähässäkyrössä ja ne eivät varise! Meidän kuusi oli kaadettu Itsenäisyyspäivänä. Maksoin siitä 30 € ja se kestää./

Vierivä kivi ei sammaloidu

kauniita kuvia

Torstaihuomenta! Koska vierivä kivi ei sammaloidu ja olen luonteeltani kova värkkäilemään ja järkkäilemään, on jälleen uutta tuloillaan. Saattaa tosin kestää jonkin aikaa ennen kuin hommani julkaisen. Tykkään niin, kun saan suunnitella ja puuhata kuvien kanssa. Mukavaa tätä päivää sinulle!

Kinfolkkia, kynttilänvaloa ja loistava talvisää

17.12.2014

Kinfolk lehti
Mustikanvarpu
Kaksi naista

On autuasta, kun kiire hellittää. Jo nyt tunnen kuinka mieli lepää ja inspiraatio nousee. Tänään aurinko paistoi ja kultasi Vetokannaksen. Koti on kaaoksessa ja huomaa, että kiirettä on pitänyt. Onneksi meillä ei ole joulustressiä. En ole koskaan ollut ihminen, joka stressaisi joulusiivoa tai lahjoja. Nykyään minimalistinen joulumme on vähälahjainen. Hankimme vain harkitusti ja oikeastaan vain lapsille. Helppottaa kummasti joulun valmisteluissa. Nyt, hyvää illanjatkoa ja yötä!

Suklaata, bloggareita ja ajatuksia uskollisesta ystävyydestä

Kauniit suklaakonvehdit

vechi suklaa

Suklaamaistiaiset
Tryffelipussit
Bloggareiden tapaaminen
pitkät rastahiukset
Hemgårdenin suklaakauppa
Ennen ja jälkeen kuvat

Huomenta! Minun tuskin tarvitsee kertoa teille, että ulkona on lunta. Facebookia selatessa ei lumia-asia jääne epäselväksi. [Välikommentti: Puhelin soi juuri ja vastasin. Luurin toisessa päässä oli mieheni lapsuuden ystävä. Hänen oli tarkoitus soitaa miehelleni, mutta sai tiedustelusta minun numeroni. Asiaan! Tämä mieheni kaveri on aivan superuskollinen ystävä. Joka vuosi hän yhtäkkiä soittaa ja kyselee kuulumisia. Onko tällaista? Minullakin on ollut hyviä ystäviä lapsena, mutta harvoin he tai minä muistavat/muistan kysellä kuulumisia. Mieheni ja ystävänsä juttelevat puhelimitse joka kerta, kuin aikaa tai vuosia ei olisi kulunut. Tuoretta ja juttu luistaa. Mahtavaa! Tuo on todellista ystävyyttä.] 
Pitkästä välikommentista palaan eiliseen iltaan. Saimme nimittäin maistella suklaita muutaman bloggarin kanssa. Paikkana toimi pieni suklaakauppa Vaasan keskustan tuntumassa, postin talossa. HEMGÅRDEN valmistaa käsintehtyä suklaata. Itse en ole maistelija tyyppiä, sillä en yleensä havaitse hienoja makueroja. Tällä kertaa, ihme kyllä, maistoin. Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen, että haet jouluksi Fazerin ja muiden kauppasuklaiden sijasta laadukasta lähisuklaata. Omat suosikkini suklaatarjottimelta olivat Amedei CHUAO ja Venchi 75%. Hiukan harmittaa etten huomannut liikkeessä myytävän luonnollisista raaka-aineista valmistettuja TUOKSUKYNTTILÖITÄ. Hemgårdenin tuotteita löytyy myös Minimanin yhteydessä avatusta Pop Up karkkikaupasta. Nyt, mukavaa päivän jatkoa! Pyykkivuori kaatuu päälleni, pesen sen pois! Ajöss!

Tyttäreni, puhutteleva kuva ja pohdintaa äitiydestä

16.12.2014

Tyttäret
Nukkuva taapero

Hyvää iltaa! Ulkona sataa lunta ja minä iloitsen. Kelit ovat olleet viimepäivinä  aivan liian mustia. Olen äiti. Selailin blogiani taaksepäin ja totesin, että äitiyteni ei juurikaan näy kuvissa. Luonnollisestikin ollut aikoja, jolloin raskaus ja lapset ovat näkyneet enemmän blogini kuvissa ja teksteissä. Elämäni paras juttu on lapset. Olen äärettömän lapsirakas, ollut aina. Rakastan lasten kanssa kotona olemista ja heidän kujeitaan. Itseasiassa äitiys on parasta mitä tiedän, mutta myös ajoittain raskainta. Edelleen olen selaillut vanhoja kuvia ja silmiini osuivat viimeksi nämä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä kuvassa ovat kauniit pienet tyttöni vuonna 2009. Toinen kuva on otettu muutamaa vuotta aikaisemmin, jouluaattoa edeltävänä päivänä. Mikä kuvassa sitten puhuttelee? 
Minä kerron. Olimme matkalla ruotsista suomeen joulunviettoon. Olin raskaana viikolla 11. Kyseisen päivän aamuna vatsaani sattui. Sain muitakin oireita ja tiesin, että asiat eivät olleet hyvin. Jouluaatosta tuli hyvin erilainen. Sain keskenmenon elämäni ensimmäistä, mutta ei viimeistä kertaa. Tuo aika ei unohdu. Olin järkyttynyt ja surullinen. Selailin vauvapalstoja ja etsin vertaistukea. 
Me näemme ihmisten elosta vain osan. On paljon asioita, joista muut eivät tiedä. Tämä on varmasti monelle sellainen asia minusta. Ensimmäisen keskenmenoni jälkeen sain vielä kaksi, kolme peräkkäin. Muistan kuinka osa tuttavistani lohdutti minua sanoin "sinullahan on jo kaksi". Ihana asia se olikin, mutta keskenmeno oli silti iso suru ja menetys. Rakastan äitinä olemista yli kaiken. Neljä lasta on huikean ihana asia. Välillä blogini sisältää paljon materiaa, mutta kuten olen aiemmin todennut, on se elämän vähäpätöisin asia.  Aamen! 
 

LÖYTÖ © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger