Minkä takia!? Kantaaottavia ajatuksia ihmisestä ja hänen käyttäytymisestään Fececookin, blogien ja muiden foorumeiden maailmassa

25. huhtikuuta 2015

Ihastuttava vanhanajan ikkuna

Kovan influenssan kourissa, kotiarestissa, on minulla ollut aikaa pohtia erinäisiä asioita. Olen miettinyt ihmistä ja hänen käyttäytymistään netissä. Viimeisten viikkojen aikana olen ollut todistamassa useaan otteeseen internetin negatiivisia vaikutteita. Facebookin ryhmät, blogien kommenttikentät ja muut foorumit ovat avanneet uuden maailman. Maailman, jossa nopeasti näppäimillä, voi ilmoittaa mielipiteensä aiheesta kuin aiheesta. 

Minkä takia ihminen on nykyään niin kovin kärkäs ilmoittamaan kantansa asiaan kuin asiaan? Olen todennut, että lähestulkoon aina kun kirjoittaa Facebook statuksen, saa vähintään yhden vahvan mielipiteen aiheesta, ilman että olisi kysynyt muiden mielipidettä. Samoin käy joskus myös blogien kommenttikentissä. Viimeisimpänä muistonani on hoitsun kommentti omassa blogissani. Turhaan murehdin tyttöni terveyttä, kun kyse oli vain kilpparihommista. Minun, höhlän, 14-vuotta hoitoalalla olleen olisi pitänyt tietää, että Thyroxin on pilkkahintainen lääke ja kilpparivaivat "piece of cake". Aivan kun en tietäisi. Itseasiassa, jos olisin järkevä, ei kertoisi koskaan mitään sillä aina löytyy vähintään yksi, joka ärsyyntyy ja ilmaisee sen jonkin sortin kannanotolla. 

Bloggareiden maailma on niinikään sellainen, jossa käydään jos jonkin sortin vääntöä. Tuontuostakin analysoidaan toisten tekemisiä ja ilmaistaan asia jossain muodossa. Kuka pääsee minnekin, miksi tuo on tuolla ja miksi minä en ole siellä? Minkä takia ei vain voisi keskittyä omaansa? Minkä takia ei voisi manata itsekseen ja jättää kommentoimatta. Itse en harrasta asioiden töksäyttelyä ellei asia koske suoraan minua. Itsensä puollustaminen on asia erikseen. Olen toki suorasanainen itsekin ja ilmaisen helposti mielipiteeni ystävieni kanssa keskustellesani. Sekin on asia erikseen. 

Postauksen kuva? Se ei näyttäisi liittyvän aiheeseen, mutta liittyy. Jatkan! Facebookin, blogien ja muiden foorumeiden haavemaailmani olisi seesteinen, tyyni ja herkkä kuten postauksen kuva. Jokainen keskittyisi huolella vain omiin tekemisiinsä. Ihmiset rohkaisisivat ja inspiroisivat toisiaan. He unohtaisivat nasevat besserwisser kommentit kanssaihmisten kentissä. Onnistuneille toivotettaisiin onnea! Jos kateilun ja päivittelyn sijaan keskityttäisiin omaan kehitykseen saattaisi koittaa se päivä, jolloin itse onnistuu!

Ihmiset ovat kuin herkkää pitsiä. Vahvimmakin kuoren alla on useinmiten ihminen, joka ottaa itseensä ja masentuu. Netti on avannut valitettavan kentän. Kentän jolla muutamaa nappia näpyttämällä voidaan tylyttää, nuijia, arvostella ja käyttäytyä huonosti. Kirjoittaminen on vaikea laji! Pysytään tarkkoina ja ollaan kilttejä!

/Muutan blogiani hiukan. Keskityn jatkossa arkipäivisin sisustus ja tee-se-itseaiheisiin. Viikonlopuisin kirjoittelen henkilökohtaisimmista aiheista, jos sellaiseen on aihetta. Mukavaa viikonloppua!/

//Kuvassa rakkaan ruotsissa asuvan ystäväni Aunen ikkuna//

18 kommenttia

  1. Amen <3 Allekirjoitan ihan täysin. Jos ei oo hyvää sanottavaa, niin parempi olla sanomatta mitään.

    VastaaPoista
  2. Niin.. samaa olen miettinyt jo tovin :/ Ku olis vähän edes päänsisällä "piis änd lööv" kun meillä asiat täällä on oikeasti aika hyvin.
    / Janica

    VastaaPoista
  3. Yes, näin se on! Kuvan fiiliksissä toivottelen toipumisia!!! Hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nonna <3 Pian saat postia....hiukan kestää kun tuli tää tappotauti :/

      Poista
    2. Toivu rauhassa, ei kiirettä! :)

      Poista
  4. Totta! Itse olen tarkoituksella vähänlaisesti kirjoittanut tyssistä ja omista asioistani koskien henkilökohtaisia juttuja, jonkun verran kylläkin. Mutta syy on se, kun aikoinani täydessä paniikissa ja shokissa julkaisin omalla facetilillä, omille kavereilleni päivityksen, jossa kerroin joutuneeni polille lapseni kanssa täysin puun takaa ja että diagnoosi oli Diabetes. Kerroin kuinka käsittämättömän yllättäen koko juttu kävi ja nopeasti. Sain paljon tsemppiä joka helpotti. Paitsi yksi. Yksi henkilö laittoi tuntemattomasta numerosta viestiä kuinka keskenkasvuisia kakaroita olimme, kuinka kehtaamme retostella lapsen sairaudella ympäri kyliä julkisesti. Että pitäisi miettiä mut kertoo julkisesti omasta lapsestaan.

    En tiedä kummasta menin enemmän shokkiin, diagnoosista vai viestistä..Soitin hänelle, keskustelu oli edelleen luokkaa " mikset samoin tein julkaissut Hesarin etusivulla, lapsen puolesta ei voi tuollaista kertoa ilman lupaa, kuka kehtaa edes julkisesti sairaudesta kertoa, huono äiti, epäkypsä, jne." En tiedä. Itse koin olleeni todella järkyttynyt, koin oikeudekseni kertoa siitä ja Diabeteksesta, en todellakaan ajatellut, että voisi olla väärin tehty. Edelleen olen sitä mieltä että aiheesta en aio kokonaan vaieta, mutta vältän liiallista henkilökohtaisuutta blogissani. Tää henkilö kun sattui olemaan sen verran tuttu tyyppi, ettei hirveesti motivoi kuunnella lisää negatiivista kritiikkiä..

    Meitä on moneen junaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ja toi on toinen, kun usein myös törmää just tuohonkin et tuomitaan toista jos jakaa enemmän kun itse...ja FB ja jaot lapsesta jakaa aina mielipiteet ja niissäkään ei ole oikeata tai värää :) Terkkuja! <3

      Poista
  5. Kurjaa sekin jos ei kukaan kommentoi yhtään mitään juuri mihinkään. :/ mitä tulee sairauksiin, niin itse olen varsin avoimesti kirjoittanu tulevasta laihdutusleikkauksesta. Suurin osa ei reagoi. Mikä lie syynä, joskin leikkaukseni on osasyy siihen miksi ystävät ovat vähentyneet. Kateus.. Ja se että minä olen kuulemma luuseri kun ei muuten laihdu. :) oikeastaa netti itsessään ei tee sitä siihen että kuulee negatiivista palautetta. Tarvitaan vain ihmisiä. Mut netti kyllä tekee asian helpoksi. En siis tarkota että oot väärässä ;) kunhan et Jossu lopeta kirjoittelua kokonaan. Kiva on sun juttuja lukea! Allekirjoittanut sen sijaan voisi liimata leipäläpensä umpeen.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Piitu <3 Kyllä, netti on avannut uudenlaisen mahiksen kirjottaa hiukan enemmän ;)

      Poista
    2. Niin on. Toisaalta se on hyvä ja toisaalta taas ei ;) mun bloggailuinto lässähti lukijoiden puutteeseen siksi trollaan mielellään Faces :D

      Poista
  6. Samaa mieltä olen kanssasi, tykkään itse jakaa hyvää mieltä ja myös antaa sitä. Jos joku ärsyttää en kommentoi millään lailla ja taas ihmiset ovat nykyään niin itsekkäitä, ettei voi olla onnellinen toisen saamista hyvistä jutuista kun ollaan niin pirun kateellisia. Jokainen valitsee oman tiensä. Henkilökohtaiset jutut jätän tarkoituksella oman perheen sisäisiksi jutuiksi. Lisäksi rakastan kommentteja ja jätän niitä itse, sillä tarkoituksella että seison sanojeni takana ja otan vastuun mitä kommentoin.
    Mukavaa vaikka sateista sunnuntaita sinulle Johanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika S <3 Joo ja mun on niin vaikea ymmärtää, että miksi usein pitää olla besserwisser ;) Ja se on sitte eriasia muut kommentit ne kivat ja asialliset. Mielipiteenkin voi kertoa....ratkaisevaa on vaan se tapa millä sen tekee :) Terkkuja!

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus Johanna! :) Netti on nykypäivän ihmisen ystävä ja vihollinen. Puhutaan paljon lasten ja nuorten nettikiusaamisesta yms. mutta veikkaan, että me aikuiset olemme silti pahempia. Surullista. Itse olen asennoitunut niin, että ne, jotka kirjoittavat ilkeitä kommentteja ovat yksinkertaisesti onnettomia ja kateellisia ihmisiä. Eivät osaa iloita toisten iloista, kokevat vain kaiken olevan pois heiltä. Ja jos jollakin on jokin murhe, kuten lapsen mahdollinen sairaus (en siis ole terveysalan ammattilainen, mutta loppuelämän lääkitys omalle lapselle ei ole hyvä juttu, vaikkei kyseessä olisikaan kuolemanvakava sairaus), niin ei kenelläkään ole oikeutta sitä vähätellä. Inhoan erityisesti toisten murheiden ja ongelmien vähättelyä. Itsekin voisin sitä harrastaa päivittäin muutaman vuoden takaisten tapahtumien valossa, mutta eipä ole mun tapani, mieluummin kuuntelen ja ymmärrän toisen murheita. Antaa siis niiden tyyppien olla, sisäinen kateus on heidän pahin vihollinen ja estää elämästä nauttimisen. Iloitaan me, jotka osaamme, elämän pienistä asioista. Jatka siis samaan malliin! :)

    PS. Jäi yksi tärkeä lause kesken ekalla kertaa, joten laitoin tämän kommentin uudelleen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin ihana Liisa! Itsekin olen aika sanavalmis ja kerron kyllä herkästi mielipiteeni...minua eniten ihmetyttää juurikin puolituttujen kommentit ja juuri ne anonymmit, jotka hanakasti ilmaisevat asian. Ite olen sellanen, että joskus jokin asia saattaa ärsyttää muiden kommenteissa tai jutussa, mutta ei tulisi mieleenkään mennä heittämään heille mitään besserwisser piilotylyy kommenttia. Näin nämä menee ja juu luulen, että tuo kateus on kaiken alku ja juuri ihan kaikessa. Terkkuja Liisalle <3

      Poista

Iloinen jokaisesta kommentista! Kiitos!

Copyright © Löytö
Design by Fearne