Näin verhoilet nojatuolin, osa 1 / Instagram kuvakollaasi aiheesta vaiheittain

5. toukokuuta 2015

vanhan nojatuolin verhoilu
pieni tyttö koulussa

Hyvää iltaa! Nyt jutellaan nojatuolin uudelleen verhoamisesta. Voin kertoa, että vanhan huonekalun uudistaminen on älyttömän mielenkiintoista puuhaa. Projektini kohde on vanha nojatuoli noin 40-luvulta. Se on iso ja jykevä. Sain tuolin ihastuttavalta työkaveriltani J:ltä, kiitos! Kun näin tuolin ensimmäisen kerran, en arvannut sen pitävän sisällään neljää eri päälliskangasta, monen sortin pehmusteita, englanninkielisestä kirjasta leikattua silppua ja vaikka mitä. Jos sinulla on vanha kangaspäällysteinen tuoli ole rohkea! Perkaa ja uudista se. Tarvitset tosin hiukan aikaa, kärsivällisyyttä, tilaa, työkaluja ja kangasta. Kerron oman nojatuolini vaiheet, jotka ovat sovellettavissa omaasi. Vaiheet voivat tosin olla muussakin järjestyksessä, mutta omani olen tehnyt näin. Projektini alkoi viisi viikkoa sitten sillä, että roudasin nojatuolini koululle. Sen jälkeen kuluikin useampi viikko ennen kuin aloitin homman virallisesti. 

Ensimmäinen vaihe: Käsinojien/osien irroitus. Jos aiot käsitellä tai liimata huonekalun puisia osia, on ne otettava irti. Myös vanhan kankaan irti saaminen vaatii useinmiten huonekalun osiin purkamista. Vaihe voi olla erittäin haastava ja työläs, jos huonekalu on vanha. Kalusteen kokoamiseen käytettiin  ennenvanhaa muunmuassa liimaa, nauloja ja puutappeja/kiiloja.  Nämä saattavat olla erittäin tiukassa ja niitä voi olla vaikea saada irti.

Toinen vaihe: Puuosien hiominen, liimaaminen ja mahdollinen käsittely. Haluan pitää nojatuolini käsinojat ja jalat puunsävyisinä. Hion ne siksi huolellisesti. Ne olivat petsatut ja petsin irti saaminen oli hankalaa. Tiedän sen nyt oman kokemukseni kautta. Jos et ole varma siitä, että haluat katsella petsattua huonekalua kauan, älä petsaa. 

Kolmas vaihe: Mitat ja vanhan kankaan merkitseminen sekä uusien kankaiden valinta. Mitat otetaan sieltä mistä kangas alkaa ja sinne minne se loppuu plus viisi senttimetriä. Tätä vaihetta en osaa kirjallisesti selittää. Omaan nojatuoliini kangasta tarvittiin 2,7 metriä. Olin alunperin valitsemassa harmaata puuvillakangasta, mutta viimehetkellä mieleni muuttui. Tilasinkin tyynesti luonnon väristä ekopellavaa. Kankaat ovat tuleet ja esittelen ne myöhemmin erikseen.  On erittäin tärkeä, että merkitset nojatuolin kangasosat valkoisella liidulla ennen kuin revit ne irti. Näin pysyt kartalla mihin kohtaan kankaanpala kuuluu. 

Neljäs vaihe: Vanhojen kankaiden ja täytteiden irroittaminen ja poistaminen. Omalla kohdallani työ oli melkoinen. Uusimman kankaan alta paljastui kolme kerrosta vanhaa kangasta. Uusi kangas oli laitettu aina suoraan vanhan päälle. Jokainen kangaskerros oli niitattu erikseen lukuisilla niiteillä. Alkuperäiseksi kankaaksi paljastui oranssin punainen plyysi, joka oli kiinnitetty nauloilla. Nauloja oli paljon ja tiheässä. Itseasiassa lähestulkoon koko tämä päivä kului kankaita irroittaessa. Vanhat superlonit ja täytteet olivat huonossa kunnossa joten poistin ne. Niitit, naulat ja ompeleet irroitetaan siihen tarkoitetuilla työkaluilla [näkyvät kuvissa]. 

Viides vaihe: Istuinosan vahvistaminen uusilla ompeleilla. Nojatuolini jouset ovat hyvässä kunnossa. Niille minun ei ole tarvinnut tehdä mitään. Istuinosaa vahvistettiin ompelemalla kymmenen senttiä pitkiä opeleita istuimen reunoihin ja keskiosaan. Siihen tarvittiin kahden sorttista neulaa. Kuvissa näkyvä erittäin pitkä ja terävä neula oli mainio vekotin. Se läpäisi helposti paksun materiaalin. 

Tähän asti olen selvinnyt. Olen yllättynyt siitä, miten huonekalun voi laittaa paloiksi ja tehdä uudeksi. Sitä voisi verrata esimerkiksi elämäntapamuutokseen. Kaikki vanha roska poistetaan ja tilalle tulee uutta. Upea fiilis! Entisöinnissä ja verhoilussa on jotain erittäin mysteeristä. Vanhasta huonekalusta näkee ajan ja tapahtumat. Löysin nojatuolini sisältä englanninkielisestä kirjasta tehtyä silppua. Sitä oli käytetty täytteenä. Luulen, että sen sinne laittanut on viimeisin verhoilija ennen minua, koska sivut olivat vielä valkoisia. Säilytin jokaisesta kankaasta pienen palasen. Talletan kankaanpalat nojatuolin sisälle muistoksi tuolin menneestä elämästä. 

/Maratoonipostaus. Laitoin boonuksena pari kuvaa ihanasta seuralaisestani. Judit oli mukana koulussa koko päivän. Tyttö oli reipas ja kiltti. Hän piirteli, leikki poneilla ja muovaili leikkihiekasta. Sain tehtyä paljon./

//Muistatko postauksen: KODINTEKSTIILIT OSA 1. NÄIN RIPUSTAT VERHOSI KUUDELLA ERI TAVALLA ? Valmistelen osaa kaksi, sillä olen löytänyt kaksi kivaa hiukan erilaisempaa ideaa verhojen ripustamiseen liittyen.// 

4 kommenttia

  1. Jousien hyvä kunto onkin helpotus jos ovat hyvässä kunnossa. En tykkää yhtään niiden virittelemisestä... Hyvä idea laittaa nuo vanhojen kankaiden tilkut! itse olen löytänyt yhdestä nojatuolista vanhan pennin ja toisesta "helmi" käsikorun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aivan mystinen maailma....tiedä ikinä mitä löytyy ;) Joo, onneksi oli jouset kunnossa, koska tämä kurssi ei mene niin syvälle vaan käsittelee just kodintekstiilien ompelemista ja just huonekalun verhoamista vain pintamatskujen siis...Terkkuja Sannalle! Aina niin piristää kun kommentoit <3

      Poista
  2. Kiva projekti. Itse verhoilin muutama vuosi sitten pari tuolia, ja se oli sitten koukuttavaa hommaa, ja lopputulos todella palkitseva. Ihana katsoa, mitä saa aikaan omin kätösin ja antaa huonekalulle "uusi elämä". :) Laitathan sitten kuvan valmiista tuolista.
    Tyttösi on sitten niin supersuloinen. :D
    Eija, (sieltä kirpparilta) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kyllä laitan. Tulee vielä osa kaksikin....teen sitä mukaan posteja kun homma etenee :) Terkkuja sulle ihana!

      Poista

Iloinen jokaisesta kommentista! Kiitos!

Copyright © Löytö
Design by Fearne