Pelko ja tarinaa siitä, kun perfektionisti ajoi kolarin

13. syyskuuta 2015




Hyvää iltaa! Pieni blogitauko johtui Habitare-matkasta ja yhdestä ikävästä tapahtumasta. Matka sujui loistavasti siihen asti kunnes saavuin Vaasan juna-asemalle Lauantaina puolen yön aikoihin. Kävelin parkkipaikalle ja putsasin auton ikkunat. Hyppäsin autoon ja ajoin kolarin, keskellä yötä. Syy oli minun. Onneksi vältyimme henkilövahingoilta ja vauriot kohdistuivat vain peltiin. Sovimme asian ja ajoin kotiin. Itkin, itkin niin paljon. Säikähdin ja vanhat muistot isosta kolarista, jossa olin osallisena nuorena nousivat pintaan. Iski pelko, armoton pelko. Entä, jos joku olisi kuollut? Olen perfektionisti ja haluan suorittaa kaiken täydellisesti. Tiedän pohtivani seuraavat viikot sitä, kuinka minä saatoin mokata? En halua tehdä virheitä, mutta teen. En ole täydellinen! Yleensä en piittaa suomalaisesta musiikista, mutta rakas siskoni antoi minulle matraksi Pauli Hanhiniemen kappaleen "Muutkin Mokaa". Laulan sitä tässä ja nyt ja toivotan sinulle hyvää yötä! Onneksi olemme elossa!

/Ingen översättning på svenska ikväll tyvärr/

4 kommenttia

  1. Aina välillä saamme muistutuksia siitä, että kukaan ei ole täydellinen ja virheetön. Itsekin kolhin autoani parkkihallissa ja se oli ihan omaa huolimattomuutta, kun oli kiire kotiin ja hiukan oikaisin toisen auton puskuriin. Harmitti niin vietävästi, mutta järki tuli onneksi mukaan peliin ja tajusin, että helpolla pääsin, kun vain itsetunto vähän kärsi, niin ja lompakko. Mieleen tuli ajatukset siitä, miltä tuntuisi jos ajaisi jonkun ihmisen päälle tai jos itse loukkaantuisi vakavasti. Sen tapahtuman kanssa pitäisi sitten loppuelämä elää. Sinulla on joku tällainen vakavampi törmäys menneisyydessä, mutta onneksi nyt tuli vain peltivaurioita. Turvallisia ajoja niin sinulle, kuin meille muillekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, muistutuksia! Niitä aina välillä tulee ja ihan hyväkin niin...Joo mä olen nuorena ollu pahemmassa kolarissa, mutta ei muistella sitä...onneksi silloinkin kaikki selvisivät hengissä, vaikka auto meni aivan säpäleiksi. Ja, joo ihan hirveää jos itse aiheuttaisi jonkun pahan kolarin, jossa joku loukkaantuisi vakavasti :( hui. Terveisiä sulle ihana Kristiina <3

      Poista
  2. Voi ei! Onneksi tosiaan vauriot kohdistuivat vain peltiin. Sitä saa uutta. Viime viikolla autoilija kolhaisi teini- ikäistä pyöräilevää lastani. Siinäkin onneksi vain fillari vääntyi ja kännykkä hajosi. Sekin kuski varmaan huokaisi helpotuksesta. Se ajatus että mitä jos, sille ei voi antaa liian suurta valtaa ajatuksissa. Mutta joskus kun tulee joku tuollainen tilanne, niin se tunne saa hetkeksi vallan. Sitten taas arki jyrää, ja hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä justiin nuo ajatukset "entä jos?" on pahoja :/ Onneksi sun lapselle ei käyny pahemmin <3 Huh. Terkkuja Sannalle! <3

      Poista

Iloinen jokaisesta kommentista! Kiitos!

Copyright © Löytö
Design by Fearne